Uuusi vuosi meni ja tuli, työt alkoivat... Viikko meni rytmiin totuttelussa... Kävi etsimässä gradukirjoja, en saatana löytänyt. Mä en varmaan osaa oikeesti etsiä niitä tai sitten niitä ei ikinä ole siellä, missä hauissa ilmotetaan. ärsyttää. Mä en valmistu ikinä.En.

Onneksi iloa elämään luo pieni ihastus.Harmiton, mutta kuitenkin. Ja sekin flirttaa.Yes. 

Mä olin jo varma, että sain yhden kirjoituksen näkyviin, mutta ilmeisesti onnistuun sössimään sen. Yllätys..

Niin, että tässä ollaan. Enpä olisi itsestäni uskonut. Onneksi joulu on kuitenkin ohi. Mä en tykkää siiitä. kauheeta säätämistä , että kenen luona ollaan ja tuleeko ketä ja missä kunnossa.Perheessäni on moniongelmaisia ja kaikee muuta, ei ihan tavallinen perhe, paiti tietenkin näennäisesti minä.Sitten pitää hypätä myös miehen perheessä, jonka idyli saa aikaan vielä pahemman mielen.Siellä kun vielä ihan oikeesti lauletaan joululauluja ja luetaan keliumit ja muut...Just.

Mähän sen joulun sitten nykyään järjestän, siis alkuperäisperheelle, vaikka varmaan kaikilla olisi helpompaa, jos niin ei tehtäisi. Joka vuosi päätän, että en en tee niin, ja silti teen, kiltti kun olen, ainakin ton asian suhteen.

 Oikeesti voisin vaan siirtyä aina suoraan Tapaninpäivään, koska silloin perinteisesti tapaan tovereita ja silloin yöllä voi tavat ihmisiä, joita tapaa vain kerran vuodessa Tapanina. Vaikka nyt kyllä huomasi taas olevansa jo sitä porukaa,jonka pitäsi olla kyllä olla jossain muualla...

Nyt juoksemaan, koska suklaata on kyllä syöty .. hyi helvetti (ja silti ottaa aina ohi mennessään karkkikiposta fazerin konvehdin... ja jääkaapissa on 5 levyä suklaata. arvaatkaa kenen naama on kohta ja minkä näkoinen.... )

Niin vielä, että ihan tosi paljon inhoan niitä joulukiertotekstiviestejä, joihin en vastaa, mutta kerrankin sain hyvänkin... Sen, jossa joku toivoi itselleen joulupukilta uutta pyllyä, kun vanhassa on reikä. Repesin.